Oikeudesta velvollisuudeksi?

Monet asiantuntijat haluaisivat lisätä kotimaisen varhaiskasvatuksen vaikuttavuutta. Erityisen kuumaksi keskustelunaiheeksi on noussut professori Jani Erolan ehdottama varhaiskasvatusvelvollisuus.

Tämä teksti on julkaistu alun perin Lapsen Maailmassa 1/2018. Tutustu lehden sisältöön ja tilaa lehti.

Varhaiskasvatuksen positiiviset vaikutukset ovat viime vuosina nousseet selkeästi esiin varhaiskasvatusta käsittelevissä tutkimuksissa. Lukuisten asiantuntijoiden mukaan varhaiskasvatuksen hyödyt ulottuvat lasten välittömän elämänlaadun kohentumiseen, koulutustason nousuun, kansantaloudellisiin seikkoihin ja jopa yhteiskunnalliseen tasa-arvoon.

Varhaiskasvatuksen roolia uudelleenarvioidaan parhaillaan kiihkeästi. Suomi on varhaiskasvatuksen osallistumisasteessa EU-maiden keskitason alapuolella.

Nykyinen hallitus on jo luvannut alentaa ainakin tiettyjen sosioekonomisten ryhmien päivähoitomaksuja, mutta muita keinoja osallistumisasteen kasvattamiseksi on alettu hahmotella vasta viime aikoina. Tarkkoja laskelmia tai arvioita niiden taloudellisista vaikutuksista on esitetty vielä varsin vähän.

Enemmän valistusta, vähemmän maksuja

Kesäkuussa julkaistiin Opetus- ja kulttuuriministeriön tilaama Kirsti Karilan, Tuomas Kososen ja Satu Järvenkallaksen laatima selvitys Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta 2017–2030, jossa esitetään konkreettisia muutosehdotuksia.

Osallistumisasteen kasvattamisen suhteen selvityksessä peräänkuulutetaan uudistuksia maksu- ja tukikäytänteisiin, esiopetuksen ulottamista nykyistä nuorempiin ikäluokkiin sekä asenneilmapiirin muokkaamista päivähoitoa suosivaksi.

Velvollisuudella puututtaisiin vanhempien oikeuteen päättää lastensa hoidosta.

Varhaiskasvatukseen houkuttelevuutta olisi lisättävä pienentämällä päivähoitomaksuja, kotihoidontukea ja hoitovapaata. Selvityksessä nostetaan esiin myös mahdollisuus aloittaa maksuton esiopetus jo 5-vuotiaana, mikä saattaisi kasvattaa osallistumisastetta merkittävästi etenkin vähätuloisten perheiden keskuudessa.

Kyse ei ole pelkästään rahasta. Selvityksessä korostetaan, että Suomessa yleinen tietoisuus varhaiskasvatuksen hyödyistä on heikkoa. Vallalla on käsitys, että kotiympäristö tarjoaa – etenkin pienille lapsille – otollisimmat kasvuolosuhteet. Tietoa päivähoidon positiivisista vaikutuksista olisi selvityksen mukaan tarjottava nykyistä kattavammin esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja neuvoloiden palvelunohjauksessa.

Erola menee pidemmälle

Turun yliopiston sosiologian professori Jani Erola on pitkälti samoilla linjoilla edellä mainittujen ehdotusten suhteen. Mutta muun muassa varhaiskasvatuksen ja koulumenestyksen yhteyttä tutkineen Erolan esitykset ovat kuitenkin rohkeampia:

– Ehdotan siirtymistä varhaiskasvatusvelvollisuuteen, joka voisi koskea jo kolmevuotiaita.

Käytännössä Erolan mallissa maksuton varhaiskasvatusvelvollisuus voisi tarkoittaa pienimmille lapsille vain muutamaa tuntia ”päiväkotipakkoa” viikossa ja vanhemmille lapsille asteittain enemmän. Erolan mukaan etenkin pienten lasten kohdalla kasvatus tapahtuisi edelleen pitkälti leikin muodossa, mutta pedagogisilla tavoitteilla höystettynä.

Varhaiskasvatusvelvollisuus olisi aivan uudenlainen käsite, joka pitäisi määritellä esimerkiksi suhteessa perusopetuslakiin. Erolan mielestä käytännöt olisi hyvä tehdä mahdollisimman selkeiksi.

– Voitaisiin aivan hyvin alkaa puhua myös oppivelvollisuusiän alentamisesta.

Erolasta varhaiskasvatusvelvollisuudelle on runsaasti perusteita. Hänen mukaansa Suomessa on vastakkain päiväkotihoitoa puoltava tutkimustieto ja myyttiset uskomukset, joiden mukaan lastenhoito kuuluu ensisijaisesti vanhemmille, etenkin äideille.

Varhaiskasvatusvelvollisuuden lanseeraaminen tarkoittaisi Erolan mukaan sitä, että objektiivisuuteen pyrkivälle tiedolle annettaisiin sille kuuluva arvo, ja valtiovalta antaisi kansalaisille selkeän viestin suhtautumisestaan varhaiskasvatuksen tärkeyteen. Hän ymmärtää kuitenkin, että asia herättää tunteita:

– Tässähän puututtaisiin vanhempien oikeuteen päättää lastensa hoidosta. Tällainen ajatus ei varmasti ole kaikkien mieleen

Erolan mukaan varhaiskasvatusvelvollisuudesta pitää puhua myös tasa-arvon viitekehyksessä:

– Maksuttomuus ja pakollisuus vähentäisivät sitä mahdollisuutta, että esimerkiksi maahanmuuttajien ja heikossa taloudellisessa tilanteessa elävien vanhempien lapset jäisivät merkittävästi muista jälkeen jo päiväkoti-ikäisinä.

Laatu ratkaisee

Kaikki asiantuntijatkaan eivät usko varhaiskasvatusvelvollisuuden kaikkivoipaisuuteen. Ehdotusta ei suoralta kädeltä tyrmätä, mutta monien asiantuntijoiden mukaan huomiota tulisi kiinnittää enemmän kunkin ikäryhmän eritysiin tarpeisiin ja päivähoidon laatutekijöihin.

Helsingin yliopiston psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan suuri ongelma on pienten lasten sijoittaminen suuriin ryhmiin, millä saattaa olla negatiivisia seurauksia. Hänen sopivana ryhmäkokona voidaan pitää kahta lasta lisättynä lapsen ikään. Näin esimerkiksi 3-vuotiaan ryhmässä olisi viisi lasta.

Edellä mainitussa selvityksessä puolestaan korostetaan esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstön ammattitaidon kehittämistä, kouluttautumista ja kelpoisuusvaatimusten tarkennusta.

Jani Erola vakuuttaa ottaneensa huomioon myös sisällölliset tekijät:

–Tutkimustenkin mukaan vain laadukas varhaiskasvatus tuottaa positiivisia tuloksia. Varhaiskasvatusasetuksessa on kuitenkin jo nyt aika tiukat linjaukset laadun suhteen ja uskoisin, että velvollisuuden käyttöönoton myötä osaaminen kasvaisi ja valvonta lisääntyisi entisestään.

Varhaiskasvatuksen kehittämisen tiekartta 2017–2030 –  Suuntaviivat varhaiskasvatukseen osallistumisasteen nostamiseen sekä päiväkotien henkilöstön osaamisen, henkilöstörakenteen ja koulutuksen kehittämiseen on luettavissa PDF-muodossa verkossa.

”Ei pitäisi hätiköidä”

Turkulaisen Laura Sillanpään tytär meni päiväkotiin 2,5-vuotiaana. Sillanpää vaihtoi päiväkodin kunnallisesta yksityiseen liian suuren ryhmäkoon ja muiden lapsien ikien vuoksi.

– Lapseni ei saanut tarpeeksi huomiota, kun siellä oli liikaa lapsia. Hän oli paljon tyytyväisempi perhepäivähoitoon, jossa hänet pystyttiin huomiomaan aivan eri tavalla.

Tänä syksynä nyt 3,5-vuotias Sillanpään tytär on aloittanut uudessa kielipainotteisessa päiväkodissa, jossa on pienet ryhmäkoot.

Sillanpää ei osaa suoralta kädeltä sanoa parasta aloittamisikää:

– Se riippuu niin paljon lapsesta ja päivähoidon muodosta.

Ajatukseen varhaiskasvatusvelvollisuudesta Sillanpää suhtautuu varovaisesti:

– En ehkä lähtisi pakottamaan ainakaan alle 5-vuotiaita päiväkotiin. Ainahan jokin muu taho päättää, mikä on lapselle parasta. Onko se sitten vanhemmat vai yhteiskunta, on iso kysymys. Tutkimuksilla voidaan saada tärkeää yleistä tietoa, mutta eiköhän jokainen vanhempi tunne parhaiten oman lapsensa.

Kuullaan lapsen tarpeet

Teksti: Kaisu Muuronen

Varhaiskasvatuksesta on puhuttu viime aikoina enemmän kuin moneen vuoteen. Samalla kysymys siitä, minkä ikäisenä lapset tulisivat varhaiskasvatuksen piiriin, tuntuu kiinnostavan monia.

Myös hallitus on lähtenyt tukemaan maksutonta varhaiskasvatusta tarjoamalla kunnille mahdollisuutta osallistua 5-vuotiaiden maksuttoman varhaiskasvatuksen kokeiluun. Muutamat kunnat ovatkin jo ottaneet ensimmäisiä askeleita kohti maksutonta, osapäiväistä varhaiskasvatusta.

Suuntaus on hyvä, mutta se herättää huolen kasvavasta alueellisesta eriarvoisuudesta. Jo nyt kunnat ovat tehneet hyvin erilaisia ratkaisuja, ja osallistumisaste vaihtelee alueellisesti jopa lähes 20 prosenttia.

Myös asenteissa varhaiskasvatukseen on eroja: osassa kunnista varhaiskasvatus nähdään lapsen oppimispolun osana, toisissa keskiössä ovat vanhempien työssäkäynnin mahdollistamiseen liittyvät kysymykset. Tähän olisi myös valtakunnan tasolla syytä kiinnittää huomiota.

Valitettavasti myös hallituksen omat toimet ovat olleet ristiriitaisia.

Muun koulutussektorin tapaan varhaiskasvatus on ollut lähinnä leikkausten kohteena. Uutiset siitä, kuinka henkilöstön jaksaminen on äärirajoilla tai kuinka ryhmät ovat vaihtuvia ja liian suuria suhteessa aikuisten määrään, eivät ole omiaan lisäämään vanhempien luottamusta –lapsista puhumattakaan.

Osallistumisasteen nostaminen on hyvä tavoite, mutta toivottavasti jatkossa kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota siihen, että varhaiskasvatus vastaisi kunkin lapsen tarpeita.

Lisätietoja:

Kaisu Muuronen, hankepäällikkö/erityisasiantuntija, kaisu.muuronen(a)lskl.fi, p. 050 569 6697